maanantai 2. joulukuuta 2013

Mitä sä oikeasti syöt?

Mä rakastan saada ja kerätä tietoa syömisestä. Myös omat kokemukset/testaukset todistavat ravinnon tärkeyden. Mutta silti on eräs ihminen, joka on suuren askeleen edellä muita, Jaakko Halmetoja. www.jaakkohalmetoja.com
 
Mikä on terveellistä syömistä?
 
Ekalla fitnessmallidietillä vedin tonnikalaa ja maitorahkaa, salaattia ja kurkkua päivästä toiseen. Söin siis "terveellisesti", miten monet normaalit kokisivat sen. Pääsin kireään kuntoon. Vireystaso oli vaan 0.






hyvää tässä on marjat ja cashewpähkinät




 
Toisella dietillä (ekalla bikinifitnessdietillä) taas jätin maitotuotteet käytännössä kokonaan pois ja lisäsin paljon kasviksia. Sain proteiinin monista eri tuotteista: kalasta, luomujauhelihasta, kanasta, kalkkunasta, kananmunista..
Mietin jo monesti, että näinkö "helppoa" tämä on. Eli helpolla tarkoitin sitä, että vireystasot olivat hyvät ja vielä kisa-aamunkin energia oli aivan toista luokkaa kuin vuosi takaperin.










Nyt, kun aloitan kolmatta diettiäni, olen päässyt tutustumaan ja olemaan paljon tekemisissä huikean hahmon kanssa, Jaakko Halmetojan, sekä todellisen asiantuntijan, Sami Sundvikin. Olen myös yksi  CocoVi urheilijatiimin jäsen. Olen päässyt suuren harppauksen eteenpäin mitä terveellinen syöminen oikeasti on. Se on yksinkertaista, pelkästään puhdasta, ravinnerikasta ruokaa. Sillä saa parhaan lopputuloksen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Eli ei mitään prosessoitua ja paljon hyviä rasvoja (esim. voi, kookosöljy,
oliiviöjy) (hyvä tips: älä ikinä osta mitään rasvaa poislukien kookosöljy, joka ei ole tummassa lasipurkissa!)
 
Monille tulee ekana ajatus, että kaikki luomu ja puhdas on niin kallista. Ei ole, vaan vaatii vähän vaivannäköä. Sami kertoi, että hänelle tulee kotiovelle luomujauhelihat samaan hintaan kun kaupassa maksaa Pirkka jauheliha.
 
Mitä vihreämpää salaatti on, sitä enemmän siinä on väripigmettiä eli sitä enemmän tärkeitä ravinteita. Niitä saa myös helposti superfoodseista. Tällä hetkellä Suomessa käskisin joka ikistä ihmistä käyttämään vitamiineja lisäravinteena. Ja näitä en ostaisi purkista, muuta kuin D-vitamiinin. Loput esimerkiksi Macasta, Marjaisasta, Kaakaonibseistä.. Käykää hakemassa CocoVin ABC(tietoa kaikista tuotteista) Citymarketista, k-supermarketista tai luontaistuotekaupasta. Tietty nettisivuiltakin löytyy hyvin tietoa!!
 

 
Pienillä muutoksilla pikkuhiljaa. Täsmälleen samalla tavalla kuin aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin. Lisää ruokavalioon esim. jokin superfood. Pyri välttämään maitotuotteita, sokeria ja viljaa. Lue huviksesi paketeista yhden päivän ajan kuinka paljon e-aineita syöt, ylipäätään mitä kaikkea elimistöön panet. 
 
Ruoka-asioista voi kirjoittaa todella paljon. En tosiaan ole itse vielä tarpeeksi ammattitaitoinen käskemään ketään tekemään mitään, mutta haluan kertoa omista kokemuksistani ja saamastani tiedosta myös teille. Nyt voin jo omasta kokemuksestani ja saamastani tiedosta sanoa, että kokeile täysin maidotonta muutama viikko (vaikka Teemu Selänne on todella komea siinä mainoksessa) ja kerro huomasitko mitään eroa :) Vaikket ulkoisesti huomannut mitään (yleensä ihmisillä lähtee heti muutama
kilo pelkästään tämän takia) niin sisältä elimistö kumartaa. Arvosta
sitä.
 
 
Se ois JOULUKUU! Paras kuukausi. Muistakaa lähimmäisiä, rakastakaa ja osoittaakaa tunteita <3

tiistai 26. marraskuuta 2013

Onnistu!!


Aloitin juuri lukemaan kirjaa Onnistu ja menesty kaikissa tavoitteissasi.
Kuulostaa hyvältä, niinhän me kaikki haluamme tehdä. Mutta miksi osa tavoitteista jää touteuttamatta? Miksi tammikuun alussa terveystuotteiden myynti on vuoden parasta,  salit ovat ruuhkaisia, joka toinen on tipattomalla tammikuulla..?
Suurempi miksi-kysymys on siinä, että miksi tammikuussa?

Ja suurin kysymys on MIKSI teet sen?

1) haluat parempaan kuntoon ja jaksaa paremmin
2) haluat olla tipattomalla tammikuulla, jotta loppuvuoden ryypiskelyt annetaan anteeksi
3) haluat aloittaa elämäntapamuutoksen

4) lista jatkuu ja jatkuu...



Nyt tulee järkyttävä tosi asia.. Ei onnistu! Se on siis turhaa, että aloitat ensimmäinen päivä tammikuuta uuden elämän. Koska se kestää vain vähän aikaa.. Ja paluu vanhaan onkin jo sitten helmikuussa.. 



Sitten tulee kiva uutinen :) Ylläolevat asiat tulee onnistumaan! Mutta aloita se nyt. Ota askel kerrallaan eli pikkuhiljaa. Mitkä ovat suurimmat asiat, mitä haluat muuttaa? Onko se ruokailutottumusten muutos? Opettele nyt jo syömään tasaisesti, ilman, että napostelet mitään ruokailujen välissä. Onko se treenin lisäys? Aloita nyt jo urheilemaan ja tee siitä itsellesi tapa. On se sitten kerran/kaksi/monia kertoja viikossa, pistä ne kalenteriin ylös. Onko se tipaton tammikuu? Koita olla edes yhdet pikkujoulut selvinpäin, mene autolla ja huomaat kuinka kiva on poistua paikalta vähin äänin kun muut eivät enää ymmärrä mistään mitään :) Ehkä haluatkin olla muitakin kertoja selvinpäin ;)



Itsehillintää se vaatii. Itsehillintää pystyy treenaamaan. Vuoden alussa epäonnistumiset johtuvat "itsehillintä-varastojen" tyhjenemisestä. Treenauta hillintää, anna sen levätä joskus. Kun asioista tehdään tapoja, ei "itsehillintä-varastot" tyhjene. Mieti tätä :)

Uusi Vuosi kun alkaa, olet henkisesti ja fyysisesti valmis ottaa jo isomman askeleen eteenpäin toteuttaaksesi unelmia. Mutta ASKEL KERRALLAAN! Tee se, mikä on tällä hetkellä mahdollista. Yhtäkkiä huomaat, että olet lähempänä tavoitettasi kun tajusitkaan.

Aseta tavoitteet korkealle! Tee se nyt! Meikä lähtee salille treenaamaan nyt täysillä ja palkitsen itseni putkirullauksella, kunnon löylyillä ja paksulla kerroksella kosteusvoidetta koko kroppaan :) siihen päälle joku maukas ihana terveellinen sapuska, ei voi tulla kun hyvä olo! Eikä siihen tarvita uutta vuotta :) tarvitaan vaan teko :)


Sunnuntaina venyteltiin kahden hyvän ystäväni kanssa mun lattialla kynttilän valossa <3 Ei, ne ei ole kuolleita vaan tekevät loppurentoutusta ;)


Tsemppiä aurinkoiseen talviseen säähän :)


tiistai 19. marraskuuta 2013

Elämä on sitä, mitä teet siitä

Elämä on juuri sitä, mitä itse teet siitä.

Välillä on hyvä kirjoittaa asioita ylös, ihan paperille. Teen sitä itseasiassa itse aika usein ja se ainakin minun kohdalla toimii.

Vastaan seuraaviin kysymyksiin itse. Toivoisin, että sinäkin vastaisit rauhassa. REHELLISESTI tietenkin.

1) Onko sinulla unelmia? (Mitä ne unelmat ovat?)

Mun unelma on asua talvet poissa Suomesta ja kesät Suomessa. Mun unelma on tehdä töitä ihmisten, urheilun, hyvinvoinnin, psykologian ja filosofian kanssa. Haluan oman/omia yrityksiä, jotka liittyvät ylläoleviin asioihin. Haluun auttaa ihmisiä onnistumaan. Mun unelma on ympäröidä itseni positiivisilla ihmisillä ja löytää mun elämäni mieskin joku päivä. Tärkein unelma on löytää itseni täysin, olla onnellinen ja syvästi rehellinen. Unelmana on myös, että saan matkustaa ja käydä mahdollisimman monissa maailman paikoissa, tutustua eri kulttuureihin ja nähdä paljon sekä hyvää että pahaa. Kokea elämää ja elää sitä! Haastaa itseään paljon sekä henkisesti että fyysisesti.

2) Teetkö töitä päivittäin unelmien toteutumisten eteen?

Teen nykyään. Teen töitä päivittäin hyvinvoinnin ja urheilun kanssa. Oon tehnyt asioita oikein (ja myös isosti väärin) viimeisen vuoden aikana. Tänään aamulla lähdin 6.00 vetämään nyrkkeilytuntia (mitä on muuten ihan sairaan siisti pitää!! Asiakkaat on ihan mielettömiä!) ja tein perään oman treenin ja ennen kello 9.00 olin jo saavuttanut monta onnistumisen tunnetta. Mutta edelleen mä kaipaan jotain muuta ja enemmän.Viime viikolla lähdin työstämään taas yhtä unelmaani. Se lähtee itsestään, kukaan ei tee sitä toisen puolesta. Oma onni omaan pieneen käteen vaan tekemään töitä sen eteen!

3) Onko tämänhetkinen työsi ensimäisessä kysymyksessä vastaamasi unelmien työpaikkasi?

Pikkuhiljaa se sieltä alkaa muodostumaan :)

4) Asutko siellä, missä haluaisit asua?
En vielä

5) Onko lähipiirissä olevat ihmiset sellaisia, jotka koet merkittävästi positiviisiksi vaikuttajiksi omaan elämääsi?

On nykyään :) Juuri eilen puhuin todella hyvän ystäväni kanssa kyseisestä aiheesta. Ihmiset täytyy olla sellaisia, kenen vuoksi sä voisit tehdä mitä vaan. Ja teetkin. On se sitten puoliso tai ystävä. Kun itse on valmis tekemään toisen vuoksi asioita, tulee saamaan kaiken anteliaisuuden/avun takaisin tuplasti. Eli älä pidä lähellä ihmisiä, joita sun ei tarvitse pitää.

6) Vaikuttaako sinuun muiden mielipiteet? Suoritatko esimerkiksi koulua/työtä/treeniä jonkun muun syyn takia kuin itsesi?

Ei enää hirveästi, mutta liikaa vieläkin. Olen ollut yhdessä työpaikassa loppupeleissä kärjistetysti vain sen takia, että se oli koulutusta vastaavaa työtä ja olin hyvässä asemassa ja tiesin sen kuulostavan paperilla hyvältä. Siinä syyt!! Onko teennäisempää, elämää hukkaavampaa, turhempaa työtä juuri minulle.. Jollekkin se on unelmien työpaikka, mutta mulle se ei ollut.

7) Mitä aiot tehdä, että nuo unelmat tulevat toteutumaan?

Seuraava askel on, että matkustan ja löydän paikan, jossa voisin oppia vielä enemmän itsestäni ja muista. Uskon, että olen vahvimmillani ulkomailla. Juoksen lenkkiä rannalla, treenaan kovaa, haastan itseäni, luen todella paljon kirjoja. Minua kiinnostaa filosofia, psykologia, ravinto, urheilu.. Eli sellaisia kirjoja luen :) En niitä, mitä koulussa käsketään lukemaan tai mikä ei minua kiinnosta yhtään.Tutustun uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin. Tutustun itseeni enemmän ja teen työtä, millä on merkitystä. Katsotaan, mitä vastaan samoihin kysymyksiin uudestaan vuoden päästä :)


On ne unelmat mitä tahansa, ne on saavutettavissa. Muistakaa nämä Sarasvuon sanat: "Vaikka mahdollisuuksilla on rajat, mahdollisuuksilla ei ole ääriä". Kaikilla meillä on äärettömät mahdollisuudet onneen ja onnistumiseen. Mutta äärettömiä mahdollisuuksia ei voi nähdä, jos ei poistu omalta mukavuusalueelta. Silloin testataan kipukynnystä, itseluottamusta, rehellisyyttä, oman elämän vastuunkantoa, rasituksen sietokykyä.. Ja kun "tuskan" eli epämukavuusalueen läpi pääsee, näkee äärettömyyden. Ja pystyy saavuttamaan unelmansa. On ne sitten mitä tahansa.





tiistai 15. lokakuuta 2013

Kisayhteenveto keho/mieli/ihmissuhteet


Kisoista on nyt kulunut puolitoista kuukautta. Olen sen koko ajan antanut kehon palautua kovasta treenistä, mutta sitäkin enemmän tehnyt töitä mielen kanssa. Mieli on kuitenkin meidän vahvin lihas ja sitä pitää osata käyttää ja työstää.


Jos vertaa nykyistä minä-kuvaani yläaste/lukioaikana miettimästäni kuvasta, poikkeaa se aikalailla. Olen pyrkinyt pitämään itseäni silloin määrittelemissäni kuvissa pitkään. Ja se on raskasta. Mikään ei ole ollut avartavampaa kuin todeta, etten mä olekaan niin kova mimmi kuin olen luullut ;) Enkä paljoon muutakaan, mitä oon kuvitellut. Mutta päinvastoin olen myös löytänyt itestäni uusia sekä hyviä että huonoja piirteitä, mitä en tiennyt omistavani :) Kuinka siistiä!


 
Kun treenaa paljon, mielikin treenautuu samalla. Parasta fitness-harrastuksessa urheilemisen lisäksi on pääsy lähemmäksi omaa kehoa ja mieltä. Vaikka kisoissa sitä ollaan pienissä bling bling-bikineissä, se ei todellakaan ole ainut syy, miksi lavalla olin 6 viikkoa takaperin. Mutta sitä en myöskään kiellä, etteikö tavoitteellinen treenaminen lavakuntoon ole mielekästä! Onhan se. Tässä kuvia kisoista:














Olin SM-kisoissa sijalla seitsemän, eli juuri finaalin ulkopuolella. Olen itse analysoinut miksen päässyt finaaliin.. Alkuun tietenkin vertasin itseäni muihin. Minulla ei ole niin hyvänmallista vartaloa kuin kuudella paremmalla (kapea vyötärö yms.) ja tuomaripalautteen mukaan liikaa jopa lihasta sekä ylä- että alavartalossa. Tietenkin lyhyt treeniaika vaikutti, en kerinnyt muokkaamaan vartaloani tarpeeksi. Sitten kun olen alkanut analysoimaan mieltäni enemmän, uskon, että sekin vaikutti. Jopa vahvemmin. Olin saanut jo ”negatiivista” tuomaripalautetta karsinnoista juuri lihaksien massiivisuuden puolesta. Olin kääntänyt tämän päässäni suureksi heikkoudeksi SM-kisoihin. Kuvittelin lavalla, että mä olen nyt liian lihaksikas. Kuka silloin voi uskoa suhun, jos et itsekään usko omaan menestykseen? NO ONE! Joten seiska sija oli minulle enemmän kuin olisin edes ansainnut.  :) Ensimmäisten kilpailujen jälkeen, paljon oppineena (enemmän henkisellä puolella) on hyvä jatkaa tulevaisuuteen ja oikeasti uskoa myös itseensä. Ja tietenkin muokata sitä kroppaa ;) Se tässä lajissa kuitenkin se pääjuttu on heh.


Kiitos supermeikkaaja Krissu. Kiitos superystävät Kira, Nicole ja Johanna. Kiitos perhe. Kiitos ystävät. Kiitos anteliaisuudesta (ajasta, vaivasta, henkisestä tuesta, rakkaudesta ja voimasta)



tiistai 20. elokuuta 2013

Balanssi

 


Lukaisin läpi vuoden takaisia blogikirjoituksiani, koska tasan vuosi sitten olin myös dietillä ja loppusuoralla menossa fitnessmallikisan lavalle. Nyt sitä osaa katsoa tuota aikaa aivan eri näkökulmasta, sillä silloin olin oikeasti väsynyt ja vetänyt 2 kuukautta todella kovaa. Olihan se ymmärrettävää, että jos tapaa valmentajan ensimmäistä kertaa juhannuksen jälkeisellä viikolla ja syyskuun alussa pitää olla kireässä lavakunnossa, niin paljon siinä on tehtävää. Eikä oikeastaan mitään järkeä.

Nyt aloitettiin Marjon kanssa puoli vuotta ennen lavalle nousemista. Ja sekin aika tuntuu (ja onkin) liian vähäiseltä. Mutta nyt kaikki on ollut "helppoa". Ei ole järkeä "kituuttaa" itseään 2kk kuin saman asian voi tehdä helposti hieman pidemmällä ajalla. Mihin ihmisellä on kiire, koska ei ole muuta kuin tämä hetki :) Ja kiireessä ei aiheuta kuin hallaa. Minulle on tullut jopa tunteita, että teenkö nyt tarpeeksi kovaa ja 100 % töitä, koska tämä tuntuu niin mielekkäältä ja helpolta. Vastaus on, että teen, mutta nyt on järki mukana touhussa.

Viime aikoina on paljon ollut puhetta siitä, että Fitness voi sekoittaa kehon pahasti ja aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia. Varmasti voi, niinkuin moni muukin asia. Uskon kuitenkin, että järkevällä tavalla Fitness on hyvä asia. JÄRKEVÄLLÄ tavalla toteutettuna. Yleisempiä ongelmia ovat kehon ylirasitustilat, ruuansulatukseen liittyvät ongelmat ja masennusoireet. Tämä on myös yksi syy, miksi olen valinnut bikinifitneksen. Lavakunto kun ei tarvitse olla superkireä, mutta järkeä pitää käyttää! Eihän kukaan urheilija jatka urheilemista, jos esiintyy ylikuntoa yms. Omaa kehoa on kuunneltava!

"Urheilulääketieteen säätiön ylilääkärin Heikki Tikkasen mukaan suurin osa ongelmista palautuu normaalin ruokailun ja treenaamisen myötä.
–Nämä ovat onneksi palautuvia ongelmia. Haitallisimmat niistä voivat tapahtua kasvuiässä, jos luusto ei ehdi kovettua riittävästi niukalla ravinnolla. Aikuisiässä ne on yleensä ohimeneviä asioita ja asiat palautuvat normaaliksi, ainakin yleensä.
 
Fitnessbuumin aiheuttaman innostuksen myötä yhä useampi kilpailija on altis ongelmille muun muassa puuttuvan urheilutaustan takia.
–Se on kilpaurheilua, siihen pitää olla valmis. Se pitää tiedostaa, ettei laji sovi kaikille, ja itse asiassa hyvin harvoille sopii rajoittava dieetti, Yrjölä painottaa."
 
Tuo on niin totta. Uskon, että useissa blogeissa kilpailu-uransa päättäneiden avautuminen terveydellisistä haitoista ovat olleet juuri järjen käytön ja oman kehon kuuntelemisen puute. Samoin myös puuttuvan urheilutaustan takia. Nuoret likat haluavat päästä lavalle vuodessa, heille tyrkätään tiukat saliohjelmat sisältäen vähintään se 7 treeniä (cardio+sali) viikossa ja siihen päälle tiukka ruokavalio. Sitä vedetään vuosi täysillä (treenimäärä kasvaa ja ravinto pienenee) ja ollaan käyty ylikunnossa, uni on heikkoa, kuukautiset ovat loppuneet.. Eihän se voikaan olla terveellistä.
 
Itselläni kulunut puoli vuotta on mennyt todella kevyesti ja helposti. Jos on tuntunut, että tarvitsen tankkausta ravintopuolella, olen syönyt enemmän kysymättä keneltäkään lupaa. Jos treeni on tuntunut pahalta, olen lopettanut. Pakko myöntää, että viime kesänä vedin niin kovaa laput silmillä, etten olisi huomannut, vaikka olisin ollut ylikunnossa, en antanut itselleni vaihtoehtoja kuin noudattaa annettuja ohjeita. Ystäväni Anni juuri kertoi minulle (jota en edes muista), että oli tarjonnut minulle maauimalassa mansikoita ja sanonut, että maista, nämä on todella hyviä, niin olin kieltäytynyt ja sanonut etten todellakaan saa maistaa! Yhtä mansikkaa...
 
Maaliskuussa, kun aloitin valmentajan kanssa treenamisen, muistan edelleen joka viikko hänen sanat. "Muista Nanna, että Fitness ei ole sun koko elämä!" Mitä se mulle oli viime kesänä. Nyt se ei ole. Se on iso osa mun elämää, niinkuin terveys, ihmissuhteet, työ ja vapaa-aikakin. On vaan löydettävä balanssi. Ja käytettävä järkeä.
 
 
 

maanantai 19. elokuuta 2013

Millaisilla ihmisillä olet ympäröinyt itsesi?

Kuuntelin lauantai-aamuna NRJ:tä tehdessäni kävelylenkkiä. Sieltä tuli uusintana alkuviikolla tehty haastattelu Jari Sarasvuosta. (Odotan muuten todella paljon, että hänen talk shownsa alkaa syyskuun lopulla.) Hän puhui haastattelussa siitä, kuinka nykyään vedotaan burn outeissa työn rankkuuteen. Oikea syy uupumukseen ja väsymykseen on se, mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan. Vapaa-ajalla maataan sohvalla ja syödään epäterveellisesti, ei pidetä huolta ihmissuhteista ja tämän takia ei jakseta tehdä töitäkään. Yhdyn kyllä täysin Sarasvuon ajatuksiin.

Mitä sitten vapaa-ajalla pitää tehdä, jotta jaksaa töissä?

URHEILLA
SYÖDÄ TERVEELLISESTI
PITÄÄ HUOLTA ITSESTÄÄN
PITÄÄ HUOLTA IHMISSUHTEISTAAN

Tuliko yllätyksenä? :) Ei varmasti. Tässä vaiheessa vuotta pitäisi olla akut ladattuna, mieli virkeänä ja fiilis hyvänä syksyn vastaanottamiseen. Jos yhtään syksy ja talvi tuntuu ajatuksena negatiiviselta, katso tämä Trainers housen järjestämän henkilökohtaisen kasvun Fight Clubin mainosvideo! Syksystä ja talvesta selviää varmasti ILOISIN MIELIN, tai ei siitä tarvitse "selvitä", vaan sitä eletään positiivisessa mielessä, jos elää terveellisesti ja pitää huolta itsestään ja ihmisistä ympärillä.

Tuon hyvän energyn haastattelun aikana mietin taas omaa elämääni ja varsinkin ihmisiä ympärilläni. Tiedän, että vaikka minulla olisi minkälainen hätä tahansa, mulla on aina apua saatavana. On se sitten perhe tai ystävät, en tule koskaan olemaan pulassa. Ja kaikki lähipiirin ihmiset tietää myös, että mä voisin tehdä heidän puolestaan ihan mitä vaan! SELLAISET ihmiset pitää pitää vierellään ja pitää heistä ja suhteesta huolta. Eikä muita tarvita.

Olin Jyväskylän bikinifitness karsinnoissa viikko takaperin. Meillä oli hotellihuoneet kilpailupaikan vieressä ja mentiikin sinne jo edellisenä iltana. Mulla oli parhaat avustajat ja tukijoukot mukana. Muahan jännitti aivan poskettomasti, olihan kyseessä ensimmäiset fitness kilpailut, enkä ollut kuitenkaan treenannut lajia, kun vasta vajaa puoli vuotta. Tietenkin lähdin voittamaan, vaikkei sitä voittoa tullutkaan :) Kovaa tässä ollaan treenattu ja oli hieno hetki olla lavalla hyvällä kropalla ja itsevarmalla fiiliksellä. Silloin kaikki katsoo sua ja näkee sen työn, minkä on itse tehnyt. Olin/olen todella tyytyväinen kroppaani, mutta rehellisesti en todellakaan olisi tässä kunnossa ilman oikeita ihmisiä ympärillä. Niin se vaan on!! Kaikki näkee lavalla vaan sut ja jokaikisen hikipisaran eteen on itse tehnyt työn, mutta mä en todellakaan jaksaisi/pystyisi tähän ilman tukijoukkoja. Ilman oikeita ihmisiä ympärillä en usko, että treenaaminen/kilpaileminen/dietin noudattaminen olisi niin mielekästä mitä se todellakin on! Tulin viidenneksi karsinnoissa eli lunastin itselleni paikan SM-kilpailussa. Oon todella todella onnessani siitä!! :) Mutta yhtä suurelle jalustalle haluan myös nostaa mun ihanan HUIPPUHYVÄN valmentajan, mun äidin, siskot, lähimmät ystävät ja treenikaverit. Ilman teitä mä en olisi niin hyvä mitä olen.



Nicole, tyttö, jota rakastan ystävänä niin paljon!








SM-kisat ovat ensi viikolla, joten nyt alan päivittelemään kisafiiliksiäni. Eli pari viikkoa nyt tulee kaikenlaista tekstiä tänne, välillä varmasti pelkkiä kuvia. Haluan sekä itselleni muistoksi että kertoa teille mun ajatuksia. :) Kiva, jos haluatte niitä lukea!

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Terv. Nanna


keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Erakko?

Välillä mietin, että onko minusta tulossa erakko. Ihan rehellisesti. Nautin nimittäin niin paljon yksinolosta ja omista jutuista. Mutta sitten taas välillä alkaa ahistamaan ajatus, että ajaudunko kauemmaksi ystävistäni, jos en esimerkiksi lähde heidän kanssa juhlimaan vaan mielummin jään yksin kotiin ja lähden treenaamaan. Ja mä rehellisesti ja aidosti haluan usein mielummin tehdä sitä.

Onneksi alan kallistumaan vastaukseen EI. Ei minusta erakkoa tule. :) Mulla on niin ihania ystäviä ympärillä, jotka ymmärtävät mua! Ainakin suurin osa. Turhat karsiutukoot pois. Pakko mainita, että yhdeltä kaveriltani olen saanut kuulla aika suoraa tekstiä: Nanna sä pilaat tolla fitness-jutulla kaikki sun ystävyyssuhteet. Very nice :) Heh. Emmä sitä tee. En tosiaan pilaa. Ne pilaa sen ystävyyden, jos ei hyväksy sitä, mitä minä haluan tehdä: elää terveellisesti, treenata paljon ja pinnallista tai ei, olla sellasessa vartalossa missä viihdyn. Tykkään vetää jumppatunteja ja ohjata asiakkaita. Tänään sain taas ihanaa palautetta Töölö Gymillä yhdeltä asiakkaalta: "Sun kahvakuulatunti on ollut kesän paras tunti täällä!" Ai että sellainen on ihana kuulla! Treeni ja terveellinen ruoka ja elämäntapa on tämä mun "fitness". Jos se jotain häiritsee, häiritseköön. Tuun silti paasaamaan siitä kaikille ympärillä oleville ihmisille, koska se vaikuttaa suoraan ihmisen mieleen, oloon ja terveyteen. Piste.



Verrattuna vuosi sitten ensimmäiseen diettiini, tämä on mennyt aivan jumalattoman hyvin! Johtuu siitä, että kaikki on jo niinsanotusti tuttua. Ei tulisi mieleenkään laskea montako treeniä on jäljellä ja tai milloin dietti loppuu. Tämä on niin mun elämäntapa (minkälainen se on ollut aina, mutta kuin tuli tarkat ohjeet, siitä tuli todella kurinalaista), ettei muut ehkä tajua sitä. Sitten vielä isot pisteet mun huippuvalmentajalleni, se on tehnyt tästä puoli vuotisesta niin kivettömän ja mutkattoman tien, että tällä on ollut hyvä tallustaa ja tulen varmasti jatkamaan tällä polulla ja hänen ohjeillaan. Oon sitä mieltä, että jos kaipaa apua saavuttaakseen oman hyvän ja terveellisen elämän, apu on otettava. Varsinkin, kun sitä on saatavilla!

Erakko tai ei, nautin mun elämästä. Mun omasta päänsisäisestä elämästä myöskin. Mutta kyllä mä kaipaan ystäviä ympärille ja paljon! Onneksi mulla niitä on. Ehkei musta ihan erakkoa ainakaan vielä tule. Ja kyllä sitä hauskaa on pidettävä. Ei saa jättää tekemättä asioita, joita haluaa tehdä. Balanssi on vaan löydettävä tekemisen ja henkisen olon kanssa, jotta saavuttaa parhaan mahdollisen elämän. Mun elämä on treeniä ja terveellistä ruokaa, välillä suklaata ja viiniä, mutta näin loppusuoralla sitä ei saa, sen kestettäkööt! :) 













................................................Erakoitumista.............................................

Muut bailaa, mä kaivan korvaa! Lauantai-ilta klo 22.00
Maanantaiaamuna yksin salilla
Näytä hauis, kukaan muu ei nää sitä sunnuntaiaamuna salilla













..................No ehkei sittenkään, oon viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa nam nam.....................




Iiro ja Jenna ja parasta lohta!!

Krista ja Jenna tuli kylään (automaattisesti treenikamat mukana!! HYVÄ LIKAT <3 :))

Minna-rakas teki mulle kahden tunnin koko kropan hieronnan!! Ja sitten ulkoilitiin!



Paras ystäväni ja huoltajani Nicole ja Siimulainen aamusumpilla


Veneilyä ja juustoja :)

Filosofia/psykologia/elämä on ihanaa-ryhmä taas tapasi ;) Meillä on törkeen hyvä kolmikko ja aina PALJON puhuttavaa!

Paras sisko ja paras sielunsisko !!



 Se on keskiviikko enää treeniä vaille taputeltu :) Karsinnat Jyväskylässä lähenee. Ne on ensi viikon viikonloppuna. Lauantaina. Näin se aika meni eläessä. En ole odottanut tota päivää, en ole laskenut päiviä milloin se on ja milloin on oltava kunnossa. Oon vaan elänyt miten haluan elää! Ja kohta sitä ollaan lavalla, minne haluan päästä! Niiiiiiin siistiä!

Kuntokuva viime viikonlopulta:


Enää tää viikko kovaa treeniä, ens viikolla vaan pientä jumppailua. Tiedän jo nyt, että ens viikosta tulee kauhea, kun EI SAA treenata!! Onneksi se on vaan viikko. Ja onneksi tässä on vielä tätä viikkoa jäljellä! Treenaaminen on vaan niin sairaan nättiä!!

Kisoihin kaunistautuminen ja valmistatuminen on alkanut:
Kasvohoito ja intialainen päähieronta.
Kira teki minulle eilen jalkahoidon.
Jenna laittoi eilen ripset päähän.
Äidin kanssa käytiin ostamassa koristeluita bikineihin.
Huomenna laitan raitoja tukkaani.
Mama laittaa mulle pidennykset viikonloppuna.
Posetreenit ja kuntotsekki valmentajan Marjon kanssa viikonloppuna ja kisakumppanini Astan.
Maanantaina hoitoja 9-13, kaikennäköisiä, olen koulutusmallina. (karvoja veke :))
Hampaiden valkaisu äidin töissä ensi viikolla.

Ainut, mikä puuttuu, on RAKENNEKYNNET varpaisiin ja sormiin!! Jos jollain on jotain tuttuja tai tiedätte, ketkä tekee hyviä/ haluaisi, että kirjoitan heistä tänne, niin kertokaa ja auttakaa minua :)


 Kivaa loppuviikkoa! Koitan nyt päivitellä hieman useammin, jos haluatte seurata valmistatumista kisoihin tarkemmin. :)

Nanna The Erakko